To Lukko
I will never forget these last four seasons with Rauman Lukko. To the fans, the Raumam boja, the front office, the coaches and trainers and doctors, the people of Rauma and Finland, and of course all of the guys I played with over the years, thank you for everything. We made some great friends in and out of the hockey world and made Rauma a second home for us.
I wish we could have brought a championship here during my time, but will love to see the blue and yellow hoist the cup one day. We won a bronze medal and came so close to making the finals in two years.
Both of our sons were born in Finland, and although Pori is still considered the enemy, we are truly grateful to the town and hospital for those gifts.
Let's not forget the time we lost our dog Boone. I don't know if he would be with us here today if not for the help of all the people spreading the word and searching for him.
Although this season has not gone the way we would have liked, this will be a great opportunity to start a new chapter in our hockey life. This was a mutual agreement and not a one sided decision.
Please keep your support for this team and group and I wish them the best for all the years to come. The hockey world is small and you never know if we will end up back in Finland or Rauma down the road.
From my family and I, once again kiitos to everyone.
With best regards,
Aaron Gagnon
Lukkolaisille,
en tule ikinä unohtamaan näitä neljää kauttani Rauman Lukossa. Kaikille kannattajille, Raumam Bojille, seuran toimistolle, valmentajille, hierojille, huoltajille ja lääkäreille, ihmisille Raumalla ja Suomessa, ja totta kai niille pelaajille, joiden kanssa olen näiden vuosien varrella päässyt pelaamaan. Saimme useita hienoja ystäviä niin jääkiekon parissa kuin sen ulkopuolellakin ja Raumasta tuli meille toinen koti.
Toivon, että me olisimme onnistuneet voittamaan Suomen mestaruuden Lukolle minun aikanani, mutta odotan innolla näkeväni sinikeltaisten voittavan maljan jonain päivänä. Me voitimme pronssimitalit ja pääsimme todella lähelle finaaleja kahtena vuotena.
Meidän molemmat poikamme syntyivät Suomessa ja vaikka Poria ajatellaan edelleen vihollisena, olemme todella kiitollisia myös Porille ja Satakunnan keskussairaalalle näistä lahjoista.
Ei sovi unohtaa myöskään sitä päivää, jolloin kadotimme koiramme Boonen. En tiedä olisiko hän täällä tänään meidän kanssamme ilman niitä ihmisiä, jotka levittivät silloin tietoa katoamisesta ja auttoivat Boonen etsimisessä.
Huolimatta siitä, että kuluva kiekkokausi ei ole mennyt aivan niin kuin olisimme halunneet, tämä siirtoni tulee aloittamaan uuden luvun meidän kiekkoelämässämme. Tämä ratkaisu tehtiin yhteisymmärryksessä eikä kyse ollut yksipuolisesta ratkaisusta.
Antakaa jatkossakin täysi tukenne joukkueelle ja seuralle, toivon heille kaikkea parasta tuleville vuosille. Jääkiekkomaailma on pieni eikä sitä koskaan tiedä vaikka joskus matkamme varrella päätyisimme vielä takaisin Suomeen ja Raumalle.
Itseni ja koko perheeni puolesta, haluan vielä kerran kiittää kaikkia.
Parhain terveisin,
Aaron Gagnon
(Kuva: Rauman Lukko muisti Aaron Gagnonia sinikeltaisille vauvatuotteilla hänen toisen poikansa syntymän jälkeen. Aaron kiittää myös Porin Ässiä heidän lähettämistään lahjoista, mutta kyseisellä logolla varustettuja tuotteita ei luonnollisestikaan tuoda Lukon pukukopin kynnyksen yli.)
