Raumalaiset kiekkoilun ystävät ovat useamman kerran saaneet iloita oman paikkakunnan pelaajien otteista ja noususta liigan huipulle. Lukon puolustajista kirkkaimpaan tähdistöön ovat yltäneet Erik Hämäläinen ja Janne Niskala, joille uran kruununa kimmeltävät kultaiset MM-mitalit. Hämäläinen oli ensimmäinen Lukon ja MM-kultamitalisti vuonna 1995. Siihen aikaan ”Nikke” pelasi c-junioreissa.
-Muistan, että katsoin ottelun, mutta emme lähteneet minnekään juhlistamaan voittoa.
Kysymykseen käväisikö mielessä, että itse voisi olla joskus samassa tilanteessa, tuleeselkeä vastaus.
-Ei, siihen aikaan kävimme kaveriporukassa katsomassa kaikki Lukon liigapelit ja tähtäin oli päästä edustusjoukkueeseen.
Tämä haave toteutui kaudella 2000-2001 ja siitä lähti liikkeelle ainutlaatuinen ura, jonka sarjakavalkadi on upea, sillä kokemuksia tarjosivat Englannin BISL, Sveitsin NLA, Ruotsin Elitserien, Venäjän KHL sekä valtameren takaiset AHL ja NHL.
Kaikista sarjoista Jannella on myönteisiä kokemuksia, mutta jos jonnekin vielä pitäisi palata niin kohde olisi Sveitsi.
-Olimme siellä vaimon kansa kahdestaan, mutta lasten kanssa se olisi ihanteellinen paikka.
Pelillisesti taas paras kohde oli Färjestad BK, jossa syntyi yhden kauden piste-ennätys 19+30=49 kaikkiaan 53 ottelussa. Vielä vuonna 1995 MM-kulta ei käynyt Jannen mielessä, mutta todeksi se tuli vuonna 2011 ja valmentajana oli tietysti Jukka Jalonen, joka toi kolmannen mestaruuden 2019.
-Paljon oli pelissä samoja elementtejä kuin meidän aikaan. Pidettiin kiekkoa, puolustettiin viisikkona ja työmäärä oli kova. Lisäksi joukkueella oli takana pitkä leiritys. Niskala kiittelee myös Jalosen tapaa lyödä joukkue kiinni niin ettei viime vaiheen täydenyksiä enää odoteta, sillä huipputasolla pelaajien erot ovat kuitenkin vähäiset.
-Venäjän joukkueessa oli maan parhaita NHL-pelaajia mukana, mutta he eivät pelanneet joukkueena.
Janne Niskalan palkintokaappi on pullollaan palkintoja ja huomionosoituksia menestyksekkäästä urasta. Olisi sääli, jos se tietotaito jäisi piiloon. Niin ei onneksi tule käymään, sillä viime talven aikana Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt viritteli ajatusta valmennuksesta.
-Ensin ajattelin, että voisin pitää kokonaan vapaan vuoden, mutta kun pari kuukautta kauden päättymisestä oli kulunut ja sain vähän levätä, niin vastasin hänelle myöntävästi.
Pitkän peliuran aikana Janne on nähnyt sen, miten jääkiekkoilijoiden elämä on muuttunut. Vielä parikymmentä vuotta sitten saatettiin kesällä pelkästään pelata golfia ja tennistä, mutta tänään urheilijat harjoittelevat täysipainoisesti läpi vuoden.
-Nyt mukana on omat fysiikkavalmentajat, ruokavaliot ja erityisesti viiden viimeisen vuoden aikana myös henkinen valmennus on korostunut.
-Vielä 2011 kisoissa meille kävi joku ”puhumassa”, mutta nyt kaikissa liigajoukkueissa on mahdollisuus keskustella ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Tämä on varsinkin nuorille pelaajille hieno mahdollisuus, kun muutetaan uuteen ympäristöön.
Ylipäänsä Jannen puheessa korostuu harjoittelun merkitys. Niin Raumalla kuin monella muulla paikkakunnalla katsojat ovat saaneet ihastella ”rannikkotykin” jysähtelyä. Mitään erityistä salaisuutta ”tykkiin” ei liity.
-Harjoittelu, siitä se lähtee. Aluksi kotipihalla ja ulkojäillä. Monet kerrat olen jäänyt joukkueeni treenien jälkeen laukomaan ja tietysti olen saanut oppia valmentajilta sekä kokeneimmilta pelaajilta. Myös videoilta olen katsonut, kun pelaajat, joilla on hyvä kuti, laukovat.
Yksi meriitti Nikken ansiokkaalta uralta puuttuu.
-Mestaruus olisi ollut hieno kokea Lukossa, jossa hän pelannut kaikki liigaottelunsa.
Aika lähelle finaalipaikkaa Lukko kauden 2015 päätteeksi ylti Risto Dufvan johdolla. Tappara oli 1-3 tappiolla otteluvoitoissa, mutta meni jatkoon.
-Monesti menestys on pienestä kiinni ja siinä piilee palloilulajien hienous. Kyllä mestaruus on realistinen mahdollisuus ja sen eteen Raumalla tehdään töitä.
-Organisaatiossa on tapahtunut paljon hyviä asioita viime vuosina ja sama kehitys jatkuu edelleen, kehaisee Janne ja tuo siihen oman panoksensa alkavalla kaudella A-junioreiden valmennustiimissä.
Voi olla, että jonain keväänä liigafinaalissa jysähtelee uusi rannikkotykki, joka on saanut oppinsa aseen alkuperäiseltä omistajalta. Siihen on nyt hieno mahdollisuus.