Urallaan 587 liigaottelua pelannut Otto Honkaheimo alkaa Rauman ydinkeskustassa sijaitsevassa toimistossaan päättämään työpäiväänsä. Haastatteluun pyydettäessä kannattajaryhmä Raumam Boikkatten ensimmäisen kunniahuivitetun Honkaheimon puhelin tuuttaa varattua, mutta mies soittaa muutaman minuutin päästä takaisin.
- Tässä bisneksessä yrittäjän pitää olla koko ajan hereillä, Honkaheimo innostuu.
Honkaheimo edusti Lukkoa yhdellätoista eri liigakaudella, joista kolmena raumalainen toimi kapteenina. Ura loppui vuonna 2017 suhteellisen nuorena vain 32-vuotiaana.
- Mulle kuuluu hyvää. Toimin nykyään Pohjola vakuutuksessa yritysten ja henkilöpuolen vakuutusturvan parissa. Myyn Pohjolan vakuutuksia oman yritykseni kautta ja mun tehtäväni on pääasiassa uusasiakashankinta.
Ammattijääkiekkoilijan ja yrittäjän arjessa on paljon yhtäläisyyksiä. Elannon rakentaminen on pitkälti omasta tekemisestä kiinni.
- Jääkiekkoilijan uran jälkeen tilanteeni oli sikäli hyvä, että verkostoni Raumalla oli laaja. Mulla oli eri vaihtoehtoja mihin suuntaan lähteä rakentamaan uran jälkeistä elämää. Yrittäjän arki sopii minulle erinomaisesti, koska en halua enkä pystyisi olemaan yhdessä paikkaa 8 tuntia päivässä. Jos kalenterissani on tyhjää, voin viettää sen ajan vaikka lapsieni kanssa, kolmen lapsen isä kertoo.
- Toisaalta myös jääkiekkoilijana totuin tulosvastuuseen ja paineisiin. Yrittäjänä on vastaava tilanne, jos tulosta ei tule, niin myös työt loppuvat. Ammattilaisurheilijan uralla paineensietokyvystä on paljon hyötyä työelämässä.
Kaksi vuotta yrittäjyyttä on nyt takana ja Honkaheimo uskoo, että ammattilaisurheilijan ura antoi työelämään kaikki tärkeimmät valmiudet.
- Olen mielestäni tyyppiesimerkki. Mulla ei ole mitään muuta koulutusta kuin lukio. Olen aina ollut enemmän käytännön tyyppi enkä olisi voinut kuvitella, että menen uran jälkeen opiskelemaan. Mun piti päästä heti niin sanotusti tuleen. Jääkiekossa se on samankaltainen tilanne, pistät itsesi ja osaamisesti koko ajan likoon. Enkä yhtään vähättele opiskelemisen merkitystä.
- Sosiaalisuus, paineensietokyky, periksiantamattomuus, pystyt toimimaan joukossa ja pystyt ottamaan ohjeita vastaan mikä ei ole ollenkaan itsestäänselvää. Tottakai esimerkiksi Raumalla siitä on hyötyä, että olet pelannut jääkiekkoa. Moni tuntee ja puheet täällä ennemmin tai myöhemmin kääntyy jääkiekkoon, Honkaheimo pohtii.
- Ovathan nämä tietynlaisia kliseitä. Miksei se hitsarikin voisi aina tehdä parhaansa. Jotenkin vaan se ympäristö ja paineet, jossa ammattiurheilija on elänyt, muokkaavat ihmistä.
- En näe mitään mitä jääkiekkoiljan uralta ei voisi tuoda niin sanottuun oikeaan työelämään, sen vuoksi näenkin, että urheilijat ovat hyvää potentiaalia tosi moneen asiaan, Otto lisää.
Uran päättyminen ei ole jäänyt harmittamaan - Honkaheimo ymmärtää kuitenkin tyhjyyden tunteen
Kauden 2017 päätyttyä Otto Honkaheimo ilmoitti Twitterissä päättävänsä uransa ja siirtyvänsä nykyisiin tehtäviinsä. Kysymykseen onko uran lopettaminen alkanut kaduttamaan, siihen Honkaheimo vastaa päättäväisesti, yhtään miettimättä.
- Ihan rehellisesti sanottuna, ei ole kaduttanut. Ei ole tullut hinkua enää pelaamiseen eikä oikein harrastamiseenkaan. Jääkiekko loppui mulla kuin seinään, oliko se sitten merkki siitä, että oli oikea aika lopettaa. Ehkä. Myös tarjous nykyisestä työstäni helpotti päätöstä huomattavasti.
- Olisin varmaan voinut vielä lähteä Norjaan tai vastaavaan pelaamaan ja saanut jossain kohtaa sopimuksen, mutta se ei vaan enää tuntunut oikealta. Sitä ennen oli monta vaikeaa vuotta. Jääkiekko on kivaa ja sitä on mahtavaa pelata, mutta se meni vain niin. Olin päätökseni tehnyt.
Omasta elämästään leijonan osan lajille antanut Honkaheimo ymmärtää kuitenkin miten paljon uran loppuminen voi ammattiurheilijaa koskettaa.
- Jos peilaan kahta viimeistä kauttani, jotka olivat vaikeita, niin kesä oli aina helppoa aikaa. Silloin treenasimme yhdessä ja täälläkin oli oma porukka, jonka kanssa harjoittelimme. Kun elokuu tuli ja muut lähtivät joukkueen kanssa, niin silloin iski yksinäisyyden tunne. Silloin sun piti löytää itsestäsi se, että jaksat yksin mennä jäälle luistelemaan tai muuten harjoittelemaan. Kun yhtäkkiä ei ollutkaan sitä porukkaa ympärillä, niin silloin se oli tosi kova pala.
- Tiesin silloin, että kun lopetan urani, niin mun pitää heti päästä johonkin kiinni. Se on valtava muutos kun ensin tiedät omatoimista jaksoa ja sunnuntaita lukuunottamatta koko vuoden aikataulut, ja sitten yhtäkkiä tilalla ei ole mitään. Mikään rahakaan ei tuo täytettä eikä rutiineja kalenteriin.
Työelämässä entinen kapteeni on edennyt tavoitteellisesti eteenpäin. Edelleen urheilu vetää miestä puoleensa ja ainakin ajatuksen tasolla Honkaheimo on kiinnostunut toimimisesta urheilun parissa.
- Kyllä mua kiinnostaisi pelaajien auttaminen, jos vaan aika ja tilaisuus tähän löytyisi. Omallakin uralla oli tilanteita, jossa olisi tarvinnut tukea ja puskemista eteenpäin. Olisiko se sitten agentti vai konsultti. Valmentaminen ei ole vaihtoehto, enemmän mua kiinnostaa jääkiekossa esimerkiksi bisnespuoli.
"Tapahtumana pirun hyvä"
Otto Honkaheimo on todistanut elämässään Pitsiturnausta useasta eri näkökulmasta. Pelaajana, katsojana ja nyt verkostoitumassa yrittäjänä.
- Nykyisen työni kannalta tapahtuma on erinomainen: kaikki on siellä. Kaikki yrittäjät ja kaikki päättäjät ovat siellä. Jos et Pitsiturnauksessa pysty verkoistoitumaan, niin et missään.
Pelaajauralta mielenpainuvin muisto oli Pitsiturnauksen voitto.
- Sitä knypyl-patsasta nosteltiin kyllä suhteellisen railakkaasti. Siihen taisi tosin liittyä, jos en ihan väärin muista, jonkinlainen rahallinen bonus johonkin saunailtaan tai vastaavaa, Honkaheimo nauraa.
- Silloin kun pelasin, niin Pitsiturnaus oli osa aika kovaa kokonaisuutta. Ensin testattiin, sitten pelattiin ja tämän jälkeen oli seuraavana aamuna vielä perinteinen kalakilpailu. Niihin liittyy aika hauskoja muistoja.
- Toinen muisto liittyy kun pelasimme aamupelissä perinteisesti Ässiä vastaan ja kun 10 sekuntia oli pelattu, niin Patrik Forsbacka ei paljoa kysellyt. Nyt tapellaan, Forsbacka huusi. Siinä koulutettiin nuorta poikaa. Se oli sitä aikaa, nykyään se on pelaamisen juhlaa, Otto naurahtaa.