Puustellin Vuoden Kiekkoäiti -kilpailu on edennyt siihen vaiheeseen, että on aika esitellä kisan finalistit ja aloittaa äänestys.

Ehdotuksia Vuoden Kiekkoäidiksi tuli paljon ja tarjolla olisi ollut monia hyviä vaihtoehtoja – iso kiitos kaikille oman ehdotuksena lähettäneille.

Nämä kolme äitiä kuitenkin saivat huomattavan paljon mainintoja ja sitä kautta heidät valittiin mukaan. Kaikkia äitejä yhdistää iso palo jääkiekkoon ja siihen, että pystyvät mahdollistamaan lastensa harrastuksen.

Äänestämään pääset tästä. Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan kaksi lippupakettia Lukon kotiotteluun.

Äänestysaika päättyy 16.2.2025 klo 21:00 ja voittaja tullaan julkistamaan ja palkitsemaan Lukko–Kärpät-ottelussa 28.2.2025.

 

Finalisti nro 1: Tiina Tamminen

Tiina Tammiselle kuluva kausi on viides kiekkoäitinä, hän on toiminut aikaisemmin U12-joukkueessa huoltajana. Tällä hetkellä Tiinan rooleihin kuuluvat pelipäivän pastan keittäminen, kuskaaminen ja tietenkin kova kannustaminen. Huoltajan tehtävät jäivät hyvästä syystä, kun perhe kasvoi yhdellä; nyt 2-vuotiaasta perheen nuorimmasta on jo kovaa vauhtia kasvamassa seuraava lukkolainen ja luisteluharrastus on jo aloitettu.

Perheen lapsista Lucas pelaa U12-joukkueessa maalivahtina ja Tiinan mies toimii joukkueenjohtajana. Koko perhe elää ja hengittää vahvasti Lukkoa ja jääkiekkoa, se näkyy myös perheen muissa lapsissa, jotka viihtyvät Lukon kotiotteluissa.

Tiinalle arjen ja lasten harrastamisen yhdistäminen ei aina ole helppoa, kun työt hoitajana tuovat haasteita aikataulujen sovittamiseen. Pelejä ei kuitenkaan jää katsomatta, koska jos työt eivät anna mahdollisuutta olla hallilla, niin netistä pelit kuitenkin tulee katsottua aina.

Tammisen perheelle jääkiekko merkitsee paljon ja Tiinakin on ollut pitkän linjan lukkolainen jo pitkään. Myös harrastuksen mukana tulleet ystävät merkkaavat paljon hänelle.

– Jääkiekko ja Lukko merkitsevät perheellemme paljon. Itse olen ollut lukkolainen ihan pikkutytöstä asti. Pelasin ringetteä aikuisikään asti ja vaikka monia mitaleja onkin saanut kaulaan, niin silti arvokkainta on ne kaikki ystävät, joita harrastuksen mukana olen saanut. Samanlaisia ystäviä toivon myös omille lapsilleni, Tiina kertoo.

Yksi hyvä esimerkki siitä, miten Lukko näkyy koko perheen arjessa, on myös se, että heidän taaperonsa kolmas opittu sana oli ”Lukko”.

Tiina ja hänen miehensä pitävät joukkuelajeja myös tärkeinä elämän kannalta.

– Olemme mieheni kanssa aina pitäneet joukkuelajeja tärkeänä, sillä niistä saa paljon oppia myös muussa elämässä ja Lukossa seurana asiat tehdään mielestämme todella hyvin, kunnioittaen ja kasvattaen lapsia.

Hyviä muistoja Tiinalla on paljon, on hienoja voittoja ja turnauksia, mutta hän korostaa myös niitä kavereita, joita hallilta ja joukkueesta on tullut.

– ⁠Yksi hieno muisto kiekkoäitinä oli, kun Lucaksen joukkue voitti kotiturnauksensa, sitä muuten juhlittiin! Toisena tulee mieleen turnaus, jonka hävisivät, mutta kysyttäessä turnauksesta vastauksena sain vain, että oli ihan paras reissu. Tärkeintä vielä, kun lapset ovet pieniä, on kuitenkin ne kaikki kivat kaverit, joita hallilla saa eikä ne voitot kaikista peleistä, Tiina kertoo iloisena.

– Lisäksi hallilla on äitinä parasta vaihtaa muiden vanhempien kanssa kuulumisia ja jännittää pelejä yhdessä, Tiina jatkaa vielä.

Loppuun Tiina vetää koko harrastuksen merkitystä yhteen kovin viisain sanoin.

– Pyörittäessä viiden lapsen harrastuksia ja arkea, voi välillä olla väärässä paikassa väärään aikaan, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Vanhempana koen läsnäolon olevan lapsille tärkeintä, Vuoden Kiekkoäiti -finalisti päättää.

 

Finalisti nro 2 Jemina Jasu-Näyrä

Jemina Jasu-Näyrän vanhin poika aloitti jääkiekon noin kymmenisen vuotta sitten ja luonnollisesti sen ajan myös Jemina on toiminut kiekkoäitinä. Perheen nuorempi poika pelaa myös jääkiekkoa, joten heidän perheessänsä kiekkoharrastus täyttää kalenterin melko tehokkaasti. Viime vuonna syntynyt tytär on myös vahvasti kannustusjoukoissa jo mukana.

Jemina toimii Lukon U16 SM -joukkueen joukkueenjohtajana ja tehtäviä riittää, mutta myös intoa niiden hoitamiseen löytyy paljon. Joukkueenjohtajan tehtävässä ainoastaan oman lapsen eväiden ja ruokailujen hoitaminen ei riitä, vaan Jeminan tehtäviin kuuluu monenlainen suunnittelu, jotta joukkueen arki ja pelireissut hoituvat hyvin. Siihen päälle tulee tietysti harjoituksiin kuskaaminen, joihin toki on saatu järjestettyä myös kimppakyytejä Eurajoelta, jossa Jemina perheineen asuu.

Myös perheen isä on ollut aktiivisesti mukana joukkuetoiminnassa, nyttemmin hän on jättäytynyt virallisista rooleista pois, mutta hoitaa aktiivisesti muun muassa talkoovuoroja.

Viimeisen vuoden Jemina on viettänyt vanhempainvapaalla ja normaalisti hän on ollut perhepäivähoitaja. Työajat ovat välillä tuoneet haasteita, kun ei ole itse pystynyt päättämään työaikoja ja varsinkin kuskaamisten suunnittelut tuottivat välillä harmaita hiuksia. Samalla kotona työskentely on mahdollistanut sen, että Jemina on pystynyt tekemään samalla ruuat ja muut evästykset myös omille lapsilleen, kun hän on tehnyt ne myös hoitolapsille.

Jääkiekko on merkittävä osa Jeminan ja koko perheen arkea. Toinen pojista pelaa Lukon U16 SM -joukkueessa ja toinen U14-joukkueessa ja välillä puhelimet soivat, kun poikia pyydetään eri joukkueiden mukaan. Jemina kertookin, että perheen elämä pyörii pitkälti harrastuksen parissa.

– Kyllä jääkiekko on meille kaikki kaikessa ja monet asiat suunnitellaan se edellä. Esimerkiksi, että voidaanko osallistua sukulaisten synttäreille tai miten työvuoroja jaetaan. Jääkiekko antaa kuitenkin niin paljon kaikille tässä perheessä, että olemme ajatelleet tämän olevan kaiken sen arvoista, Jemina kertoo.

Jäähallilla Jemina viettää paljon aikaa, niin Raumalla kuin ympäri Suomeakin. Sitä kautta on löytynyt myös paljon uusia ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa jaetaan samoja tunteita.

– Paljon kun on kierretty eri turnauksia ja pelejä, niin kyllä siellä alkaa naamat tulemaan jo tutuksi, mikä on tietysti mukava asia! Se on hienoa viettää aikaa hallilla, kun jaetaan samoja tunteita ja kannustetaan yhdessä, Jemina jatkaa.

Kysyttäessä, mikä on ollut unohtumattomin muisto kiekkoäitinä, niin vastaus on melko selvä.

– Vaikea nostaa mitään yksittäistä tapahtumaa esiin, mutta yleisesti molempien poikien henkilökohtaiset onnistumiset tietysti lämmittävät aina mieltä, kun näkee miten paljon se antaa heille iloa. Lisäksi se on aina hieno nähdä, miten koko joukkue puhaltaa yhteen hiileen, siitä saa aina iloa, Jemina kuvailee.

Lisäksi Vuoden Kiekkoäiti -finalisti näkee myös kasvatuksellisen näkökulman kiekkoharrastuksessa.

– Joukkuelajissa oppii paljon taitoja, jotka ovat arvokkaita tulevaisuudessa. Välillä tulee hienoja voittoja, välillä karvaita tappiota, mutta jokainen hetki opettaa ja kasvattaa. Se yhdessä tekeminen on siinä se juttu, Jemina päättää.

 

Finalisti nro 3: Emmi Jaakkola

Emmi Jaakkola on toiminut kiekkoäitinä nyt yhdeksän vuotta. Vanhemmat ovat vahvasti mukana Oliver-pojan harrastamisessa ja Lukon U12-joukkueen taustalla, jossa Oliverkin pelaa. Hän kokeekin, että kiekkoharrastus on koko perheen yhteinen asia, josta kaikki nauttivat todella paljon.

Oliverin ja vanhempien lisäksi arjessa ja harrastamisessa on vahvasti mukana myös perheen tytär, Ronja. Kuten Emmi sanookin, harrastus on koko perheen yhteinen. Ronjan apu on ollut korvaamatonta muun muassa harjoituksiin kuskaamisessa, silloin kun vanhemmat eivät ole päässeet kuskaamaan. Lisäksi Ronja käy innokkaasti katsomassa pelejä ja kannustamassa Oliveria yhdessä perheen kanssa.

Emmi näkee, että hänen tärkein roolinsa kiekkoäitinä on olla äiti, joka kannustaa ja kuuntelee, kun sille on tarvetta. Hän on toiminut myös muutaman vuoden U12-joukkueen nettivastaavana, joten toimihenkilötehtävätkin ovat hänelle tuttuja. Nettivastaavana hän muun muassa pyörittää joukkueen Instagram-tiliä ja päivittelee joukkueen nettisivuston asioita. Hän sanoo myös ajautuneensa, ehkä osittain ammattinsa takia, joukkueen ensiapuvastaavaksi.

Kiekkoharrastuksen ulkopuolella Emmi tekee töitä sairaanhoitajana lastenosastolla. Kolmivuorotyö vaatii välillä venymistä ja koko perheen yhteinen harrastus ohjaa vahvasti työvuorojen suunnittelua, jotta kiekkoäiti pystyisi olemaan mukana pelireissuilla ja harrastuksissa. Se ei kuitenkaan häntä haittaa, vaan pitää kiekkoharrastusta myös omanaan ja nauttii siitä.

Se, että harrastus merkkaa koko perheelle paljon, tulee vahvasti ja iloisesti esiin Emmin puheista. Jääkiekosta puhuttaessa, hän pitää sitä perheensä elämäntapana.

– Perheessämme jääkiekko on elämäntapa. Kaikki perheessämme ovat pelanneet jääkiekkoa ja kahdella harrastus jatkuu edelleen. Lasten harjoitusten ja pelien lisäksi olemme käyneet katsomassa Lukon pelejä viikoittain jo kohta kahdenkymmenen vuoden ajan, Emmi kertoo jääkiekon merkityksestä.

– Eikä lapsia ole koskaan pitänyt pakottaa hallille, pikemminkin päinvastoin. Kaikki ovat aina lähteneen mielellään hallille, joten kyllä meitä siellä aika paljon näkee, Emmi naurahtaa.

Liiga-Lukon otteluiden lisäksi aikaa menee paljon luonnollisesti myös harjoitushalleissa, Tuki-Areena onkin tullut heille tutuksi – ja niin on myös muut vanhemmat, joista on tullut hyviä ystäviä Emmille.

– Hallille on aina mukava mennä, usein treenien ajan olen joko seuraamassa niitä, kuvaamassa, touhuamassa jotain muuta tai juttelemassa vanhempien kanssa. Joukkueen vanhemmista olen saanut vuosien varrella hyviä ystäviä myös hallin ulkopuolelle, ja hallilla on ihana vaihtaa kuulumisia ja jutella muiden vanhempien kanssa, Emmi kertoo iloisena.

– Myös toimihenkilöporukkamme on aivan mahtava. Se on jo iso voimavara, kun hallilla tulee oltua paljon ja reissattua ympäri Suomea, kiekkoäiti-finalisti jatkaa.

Sen lisäksi, että Jaakkolan koko perhe nauttii kiekkoharrastuksesta, näkee perheen äiti myös harrastuksen tärkeyden syvemmällä tasolla.

– Lasten ja nuorten harrastamisen koen tärkeäksi asiaksi; jääkiekko harrastuksena on monipuolinen laji, joukkueurheilu opettaa ryhmässä toimimisen taitoja ja sieltä saa joukkueellisen kavereita, Emmi kertoo.

Unohtumattomia muistoja on paljon, mutta kärkeen Emmi nostaa ilon, jonka harrastus tuo mukanaan.

– Minusta arki itsessään luo joka päivä parhaita muistoja. Saa seurata lapsen kehittymistä ja loputonta intoa lajia kohtaan ja sitä, kuinka kivaa harrastaminen ja treenaaminen hänestä on, Vuoden Kiekkoäiti -finalisti päättää.