Marraskuussa 40 vuotta täyttävä Risto Rosendahl istuu alas ja ottaa tiukan katsekontaktin. Miehen ympärillä leijuu Raumalla pieni mystisyyden sädekehä: jo 12. kauttaan Lukossa työskentelevä Rosendahl ei ole kovin usein julkisuudessa esiintynyt. Pikaluistelijana kaksinkertainen olympiakävijä sekä moninkertainen EM- ja MM-tasonkävijä oli pääasiassa yksinäinen susi.
- Ajattelen niin, että urheilijat ovat valokeilassa. Valmentajien tehtävä on auttaa urheilijoita, jotka ovat siinä pääosan esittäjiä. Ei minulla ole ollut pyrkimystä tai tarvettakaan tuoda itseäni esiin, Rosendahl linjaa.
Harjavallassa luistelijan uransa neljä vuotta vanhemman isoveljensä Vesa Rosendahlin vanavedessä aloittaneen Riston työnkuva Lukossa on moninainen. Se pitää sisällään niin nuorten pelaajien kanssa työskentelyä kuin liigapelaajien. Yksi merkittävä osa miehen työkuvaa on myös testaamisesta vastaaminen seurassa.
- Pääpaino mulla on akatemiatoiminta, A-juniorit ja liigajoukkueen loukkaantuneet pelaajat. Pyrin myös auttamaan B:n ja C:n valmennusta, sen mitä pystyn.
- Fyysisen harjoittelun lisäksi toimin paljon jäällä akatemiapelaajien kanssa sekä loukkaantuneiden liigapelaajien kanssa. Usein esimerkiksi erilaisia vammoja saaneiden pelaajien kanssa pääsemme jäälle huomattavan paljon ennen pelikuntoon tulemista, Rosendahl kertoo.
Entisenä pikaluistelijana luistelu on luonnollisesti asia, johon Rosendahl ensimmäiseksi kiinnittää huomiota. Taustasta on ollut huomattavan paljon hyötyä.
- Tietenkin laji on eri, mutta pikaluistelusta olen ammentanut paljon esimerkiksi erilaisia ideoita harjotteisiin. En usko, että pystyisin työtäni samalla tavalla tekemään mikäli minulla ei olisi luistelutaustaa. En kuitenkaan sano, että valmentajan olisi pakko omata urheilijan taustaa itse. Mulle tulee luonnostaan, että kiinnitän heti huomiota pelaajan luisteluun ja mitä se tekee hyvin sekä missä voisi vielä parantaa.
Rosendahl vetää akatemiapelaajille esimerkiksi luistelupienryhmiä ja liigajoukkueen pelaajille etenkin loukkaantuneiden kanssa ehditään työstämään luisteluun liittyviä asioita.
- Sellaisia asioita ja yksityiskohtia käymme läpi, joita ei joukkueen yhteisharjoituksissa pystytä niin kiinnittämään huomiota. Videoimme harjoituksia ja käymme niitä läpi yhdessä pelaajien kanssa.
Suhde pelaajiin voi tulla läheiseksi
Raumalla on olemassa jonkinlainen käsite siitä kun liigapelaaja loukkaantuu, niin siitä seuraa työskentelyä Rosendahlin kanssa. Mitä se käytännössä tarkoittaa?
- Riippuu paljon vammasta ja laadusta sekä mikä on arvioitu paluu ajankohta peleihin. Yleensä se kuitenkin tarkoittaa sitä, että kaksi kertaa päivässä harjoitellaan. Loukkaantuneet pelaajat harjoittelevat enemmän kun ei tarvitse ottaa huomioon lähipäivien pelejä.
- Pelaajat joutuvat kovasti töitä tekemään ja poikkeuksetta ovat myös olleet motivoituneita tuon ajan hyödyntämään edukseen. Valmentajana mulla on aina tavoite, että pelaaja palaa fyysisesti paremmassa kunnossa joukkueharjoituksiin.
Pitkän loukkaantumisen myötä Rosendahlin ja pelaajan suhde voi tulla läheiseksikin sillä työskentely useita kuukausia parikin kertaa päivässä vaatii omanlaista lähestymistapaa.
- Onhan se täysin erilaista kun harjoitellaan kahdestaan tai pienessä ryhmässä. Kyllä me paljon muustakin pelaajien kanssa keskustelemme, olisihan se aika ankeaa puhua vain asiaa etäisen valmentajan kanssa. Silloin kun tehdään, niin tehdään mahdollisimman hyvin, mutta tottakai siellä on pitkiä palautuksia välissä. Joidenkin pelaajien kanssa tulee sitä kautta läheisemmäksi.
- Mulle tilanne on aika luontainen kun tulen lajista, jossa ei ole kahtakymmentä joukkuekaveria ympärillä.
Mitä Risto Rosendahl ei siedä? Valmentaja pohtii hetken.
- Se on sääli, jos urheilija ei halua hyödyntää omaa potentiaaliaan ihan maksimaalisesti. Valmentajakin innostuu siitä kun näkee, että pelaaja haluaa tavoitella omia rajojaan ja heittäytyä siihen. Siitä valmentajakin syttyy ja yleensä hyvä on lopputuloksena. Eikä sillä ole väliä tuleeko pelaajasta A-nuorten pelaaja, liiga tai NHL-pelaaja. Vaan se, että haluaa hyödyntää potentiaalinsa. Lopulta tietysti se on jokaisen oma asia mitä haluaa.
Mentaalipuoli erottaa huippu-urheilijan muista
Entisenä huippu-urheilijana Rosendahl pohtii kysymystä mikä erottaa huippu-urheilijan muista. Rosendahl aloitti työskentelyn NHL-pelaaja Mikko Koivun kanssa vuonna 2014 ja näki, että kokeneessakin pelaajassa oli paljon potentiaalia kehittyä.
- Näin Mikon harjoituksissa ja koin, että olisi paljon enemmänkin vielä irti saatavissa luistelun suhteen. Nykypäivänä jokainen suomalainen NHL-pelaaja harjoittelee täysipainoisesti koko kesän ja suurin osa valmentajan johdolla. Suhtautuminen harjoitteluun on intohimoista. Kaikki lähtee siitä, että pelaaja itse oivaltaa mikä on hänen uralleen hyväksi ja valinta uran eteen on itsestäänselvyys. Ei se suhtautuminen ole sellaista, että olen kesällä tuon viikon Rivieralla ja tuon viikon tuolla.
- Tietysti Mikko on aika ääripää tässä asiassa, mutta kyllä NHL-pelaajat harjoittelevat kesällä ihan oikeasti kovaa, Rosendahl lisää.
Mikä sitten erottaa huiput muista? Risto keskeyttää heti kun puhe kääntyy uhrauksiin.
- Ei se ole uhraamista, jos tekee sitä mistä tykkää. Mun mielestä se on väärä sana. Jokainen joka omasta lajista tykkää ja haluaa tavoitella omia rajojaan tekee sen omasta halustaan. Urheilu-ura kestää vain tietyn aikaa elämässä.
Minkälainen on hyvä luistelija?
Hyvässä luistelijassa yhdistyy moniasia. Taitoa on se, että pystyy optimaalisesti hyödyntämään hankitut fyysiset ominaisuudet.
- Vaikka olisi minkälainen fysiikka tahansa, niin siitä ei ole luistelussa hyötyä jos ei ole hyvää hyötysuhdetta. Luistelutekniikka vaikuttaa siihen miten hyvin saat fysiikan hyödynnettyä jäällä. Jos tekniikka pysyy samana, mutta parannat fyysisesti, niin siitä on etua, mutta mun lähtökohta on, että parannat molempia niin siitä on tuplasti etua.
Pelin evoluution on kulkenut siihen suuntaan, että hyville luistelijoille on yhä enemmän tarvetta. Se mikä oli kymmenen vuotta sitten vielä standardi ei riitä enää nykyään.
- Se mikä oli kymmenen vuotta sitten hyvä ei ole enää nykyään. Jos otetaan fyysisen suorituskyvyn keskiarvoja, vaikka viimeisen kymmenen kauden ajalta, niin niissä ei juuri eroja ole. Luistelussa taas liigajoukkueen tulokset kymmenen vuotta sitten eivät pärjäisi B-junioreille tänä päivänä. Siinä on järkyttävä muutos nimenomaan hyötysuhteessa.
- Harjoittelu on muuttunut ja nuoret pelaajat ovat harjoitelleet eri tavalla kuin junioripelaajat 1990-luvulla. Valmennus on kehittynyt ja junioreille on akatemioita aamuharjoituksineen. Välineet ovat sinänsä pysyneet samoina. Enkä näe mitään syytä sille, että kehitys tulee tästä mihinkään muuttumaan. Väitän, että esimerkiksi Toni Koivisto luistelee nyt nopeammin mitä kymmenen vuotta sitten.
Lukon nykyjoukkueesta yhden kierroksen parhaat testeissä olivat Justin Danforth ja Toni Koivisto. Pidemmällä matkalla luistelutestin parhaan tuloksen kellotti Tapio Laakso.
- Tonto (Toni Koivisto) on teknisesti hyvä luistelija. Hyötysuhde on erinomainen. Danforth taas sen lisäksi, että on teknisesti hyvä luistelija, niin on fyysisesti sähäkkä ja omaa hyvän ponnistusvoiman.
- Laaksolla on hyvät kestävyysominaisuudet, joka näkyi testin tuloksissa.
Mitä kävisi jos uransa huippukunnossa oleva Risto Rosendahl olisi asettautunut testiviikolla viivalle?
- Olisin mennyt ensimmäisestä kaarteesta kaukalon seinästä läpi. Silloin oli voimaa jaloissa ja lyhyiden terien kanssa se olisi huono yhdistelmä. Kokemusta on, Rosendahl naurahtaa.