Uratarinat on haastattelusarja, jossa esitellään Liigassa eri tehtävissä työskenteleviä ammattilaisia. Kauden toisessa osassa vuoron saa Rauman Lukon suorituskykyvalmentaja Sami Helenius.

Artikkeli julkaistu alunperin Liigan kotisivuilla 21.11.2024

Pitkä kausi runtelee jääkiekkoilijan kehoa monella tapaa. Tulee iskuja, taklauksia, kolhuja ja usein myös loukkaantumisia. Taidon lisäksi myös kestävyys- ja suorituskykyominaisuuksien tulee olla korkealla tasolla, jotta Liiga-pelaaja jaksaa harjoittaa ammattiaan ottelusta ja kuukaudesta toiseen.

Rauman Lukossa tällä osa-alueella pelaajien arjessa on vahvasti läsnä suorituskykyvalmentaja Sami Helenius. Helenius ei ole Lukossa uusi hahmo, sillä hän työskenteli seurassa jo aiemmin vuosina 2020–22. Heti ensimmäisenä vuonnaan, kaudella 2020–21, Helenius pääsi nauttimaan juhlahumusta Lukon voittaessa mestaruuden.

– Pääsin seuraan silloin todella hyvässä vaiheessa. Se kausi oli Pekka Virran valmennusporukan pitemmän projektin päätös, minkä he lopettivat hienosti mestaruuteen. Oma roolini oli silloin olla enemmänkin taustalla tukemassa ja rakentamassa seuran junioripolkua.

Ammattilaisdebyytti Vaasassa

36-vuotias Helenius toimi Liiga-seurassa jo ennen ensimmäistä Lukko-pestiäänkin, sillä vuodet 2018–20 vierähtivät Vaasan Sportin leivissä, minne Helenius päätyi aikanaan opintojensa päätyttyä. Opiskeluja Helenius on ahkeroinutkin kiitettävällä tasolla, sillä häneltä löytyy urheiluhierojan ja liikunnanohjaajan pätevyyksien lisäksi myös pitkä taival yliopisto-opintoja liikuntakasvatuksen ja terveystiedon sekä koulutusjohtamisen parissa. Parhaillaan hän viimeistelee maisterin tutkintoaan valmennus- ja testausopissa.

– Lopettelin Jyväskylässä ensimmäistä maisterin tutkintoani ja opiskeluiden aikana oli kertynyt Vaasan suuntaan kontakteja. Silloin oma tilanteeni ja heidän tarpeensa kohtasivat ja Vaasan Sportista tuli ensimmäinen päätoiminen työni ammattivalmentajana. Olin Liiga-joukkueen fysiikkavalmentaja, mihin meni valtaosa työajastani, mutta työskentelin hieman myös U16-U20-ikäluokkien kanssa. Todella opettavainen kokemus, Helenius muistelee.

Vuodet huippufutiksen parissa

Helenius sanoo yrittäneensä aina kartoittaa osaamistaan laajalla perspektiivillä. 18-vuotiaana aloitetun valmennusuran ajalta kokemusta on kertynyt luistelukoulusta Liigaan asti, minkä lisäksi hän on valmentanut salibandyn ja jalkapallon puolella. Jälkimmäisen lajin parissa Helenius ahersi kaksi vuotta ennen nykyistä toimenkuvaansa HJK Akatemian fyysisen valmennuksen päällikkönä.

Helenius teki täksi kaudeksi paluun Raumalle muutaman pääkaupunkiseudulla vietetyn vuoden jälkeen. Kuva: Valtteri Nikkilä

Oli laji sitten jalkapallo tai jääkiekko, tietyt lainalaisuudet säilyvät urheilijan perustason tekemisessä. Helenius tuntee toki hyvin myös lajit toisistaan erottavat tekijät.

– Peliaika on toki erilainen, mutta lisäksi kentän koko on paljon isompi, mikä tekee sen, että liikuttavat matkat ja spurtit ovat erilaisia. Jalkapallossa tehdään asiat juosten, joten kontaktiajat täydessä vauhdissa ovat lyhyempiä, kun vertaa luistelemiseen, missä on puolestaan potku- ja liukuvaiheet, Helenius kuvailee.

"Tämä ei ole yhden miehen show, vaan vaatii eri alojen ammattilaisten yhteistoimintaa"

Rauman Lukossa Helenius toimii nyt yhtenä edustusjoukkueen valmentajista, minkä ohessa hän tukee ja koordinoi U16–U20-ikäluokkien harjoittelukokonaisuutta. Hänen oma valmentamisensa tapahtuu pääosin kuitenkin Liiga-joukkueen puolella. Suorituskykyvalmentaja vastaa nimensä mukaisesti pelaajien suorituskyvystä kokonaisuutena.

Helenius kertoo, että viikkotasolla tietyt raamit ja rutiinit tapahtuvat kaikilla pelaajilla, mutta pienet nyanssit, kuten miten vaikka jokin tietty voimaliike tehdään, ovat kohtia, joissa urheilijalla on iso mahdollisuus vaikuttaa, sillä jokainen urheilija on oman kroppansa paras asiantuntija.

– Tärkeintä ei ole, mitä vaikka yksittäisessä voimatreenissä teemme, vaan ennemmin niin, että koitetaan laittaa isoja raameja kuntoon. Asetetaan selvät mittarit ja sen jälkeen valitaan työkaluja tavoitteiden mukaan. Kokonaisharjoitusmäärät pitää saada riittävälle tasolle ja pelaajille pitäisi saada mahdollisimman paljon terveitä harjoituspäiviä- ja viikkoja. Sitten mietitään tarkemmin, miten saamme yksittäisestä harjoituksesta mahdollisimman paljon irti. Tehdään niin paljon kuin on tarpeellista, ei aina niin paljon kuin on mahdollista.

– Tämä ei ole kuitenkaan yhden miehen show, vaan työ vaatii eri alojen ammattilaisten yhteistoimintaa. Tiimissä on muun muassa lääkärit, fysioterapeutti Mika Kuosmanen ja hieroja Tomi Pihkoluoma sekä kaikki lajivalmentajat. Tässä mietitään aina koko vuoden ympäri tapahtuvaa tekemistä, ei vain pelikauden aikana tapahtuvia harjoituksia, Helenius kiittelee.

"Tämä ei ole yhden miehen show", sanoo Helenius ja korostaa tiimityöskentelyn merkitystä valmentamisessa. Kuva: Valtteri Nikkilä

Monipuolinen tekeminen on urheilijalle tärkeää, oli laji sitten mikä tahansa, mutta mikä on juuri jääkiekkoilijalle oleellista?

– Jos nuorten pelaajien kohdalla mietitään, että kun hän tuohon Liiga-tason pelaajaksi kasvaa, niin hänellä olisivat kestävyys- ja voimaominaisuudet riittävällä tasolla, minkä lisäksi hän pystyisi olemaan niin nopea ja nopeustaitava kuin mahdollista. Kyky olla nopea toisteisesti on ominaisuus, jonka vaade kasvaa lajissa koko ajan.

Helenius keskittyy työkseen muiden suorituskykyyn, mutta yrittää parhaansa mukaan pitää myös omasta suorituskyvystään huolen. Liikunta ja perhe antavat jaksamista arjessa.

– Se on usein tällaisten intohimo- ja elämäntapa-ammattien haaste, että miten työtä ja vapaa-aikaa rytmittää. Pyrin itsekin liikkumaan ja syömään säännöllisesti sekä nukkumaan riittävästi. Perheen ja läheisten ystävien kanssa kanssa ajan viettäminen on tapa, millä saa hyvin ladattua akkuja työn ulkopuolella. Omia harrastuksia tehdään sitten työn ja perheen ehdoilla. Kaikki on hyvässä tasapainossa.

Julkaisija: Markus Viljanen