Rauman Lukon pukukopin hierontahuoneessa riittää sopivasti tungosta. Joukkueen hieroja Tomi Pihkoluoman oppiin on saapunut neljä Tampereen Urheiluhierojakoulun opiskelijaa. Kyseessä on yhteistyö joka on jatkunut jo muutaman vuoden ajan.

– Opiskelijat käyvät täällä meillä noin kerran kuukaudessa. He ovat apuna ja oppivat samalla tätä työtä käytännössä. Yhdessä opiskelijoiden kanssa saamme hierottua koko joukkueen yhden iltapäivän aikana, Pihkoluoma taustoittaa.

Liigassa saatetaan pelata kolmekin kertaa viikossa ja siihen harjoitukset ja pelimatkat päälle, tällöin alkaa joukkueen hierojien aika loppua kesken.

– Opiskelijoista on iso apu minulle sekä joukkueenjohtaja ja fysio Mika Kuosmaselle. Kahdestaan emme pystyisi ikinä hieromaan jokaista pelaajaa viikoittain. Tässä siis kaikki voittavat, me saamme apukäsiä, opiskelijat arvokasta kokemusta ja mahdollisimman moni pelaaja hierontaa.

Hierojaksi kouluttautuvat aloittavat opiskelunsa syksyllä ja he valmistuvat seuraavana keväänä. Alun teoriaopintojen jälkeen he aloittavat opiskelun käytännön töiden kautta.

Pääpaino palauttavassa hieronnassa

Itsekin Tampereen Urheiluhierojakoulussa oppinsa saanut Pihkoluoma toimii opiskelijoille urheiluhieronnan käytännön opettajana. Hän valmistui vuonna 2006. Vuoden työharjoittelu Tampereen Tapparassa poiki pestin Lukon liigamiehistössä vuonna 2007.

– Pyrin auttamaan opiskelijoita kaikessa mahdollisessa. Täällä me opettelemme sitä, minkälaista elämä hektisessä urheilumaailmassa on. Tämä on kuitenkin aivan oma maailmansa verrattuna vaikkapa niin sanottuun normaaliin liiketilaan, johon tulee joka päivä uusi asiakas, Pihkoluoma sanoo.

– Pelaajat urheilevat joka päivä. Tällöin hieronta ei voi olla niin hirveän muokkaavaa, vaan enemmänkin valmistavaa tulevaan. Muokkaavassa hieronnassahan käydään lihas perinpohjin läpi kovalla paineella, kun me taas teemme palauttavaa hierontaa. Laitetaan kuona-aineet ja verenkierto liikkeelle, sitä myötä lihas rentoutuu.

Jääkiekkojoukkueen pukukoppi on oma maailmansa. Pihkoluoma korostaakin, että he eivät ota vastaan asiakkaita, vaan omia työkavereitaan.

– Täällä täytyy olla tietyllä tapaa kuin kotonaan. Jutellaan rennosti niitä näitä ja ollaan yksi ryhmästä. Jos pelaajat kuittailevat sinulle, niin silloin täytyy kuittailla takaisin, Pihkoluoma virnistää.

Käytännön oppia omanlaisessa maailmassa

Tampereen Urheiluhierojakoulun oppilaat käyvät Lukon pukuhuoneen lisäksi ottamassa oppia luonnollisesti myös Tampereen Ilveksen ja Tapparan hierojilta. Käytännön opiskelu on viime elokuussa opintonsa aloittaneiden opiskelijoiden mieleen.

– Pääsemme hyvin aikaisessa vaiheessa opettelemaan tätä työtä käytännössä. Hieromme koululla asiakkaita, jonka jälkeen pääsemme hieromaan urheilijoita heidän työpaikoillaan. Olen ollut aiemmin jo sekä Ilveksessä että Tapparassa ja nyt olen ensimmäistä kertaa Lukossa, opiskelija Nelli Salonen kertoo.

Omaakin urheilutaustaa jalkapallon Veikkausliigan puolelta omaava Aleksi Leppinen kertoo olleensa aina kiinnostunut ihmisen fysiologiasta, sen hoidosta ja vaivojen ennaltaehkäisystä. Tämä sai nuoren miehen hakemaan opiskelemaan urheiluhierontaa.

– On tärkeää päästä näkemään urheilijoita ja opettelemaan juttuja heidän kanssaan. He ovat kuitenkin niitä, joiden kanssa me tulemme tulevaisuudessa työskentelemään, Leppinen sanoo.

– Yleensähän hierojalle tullaan silloin kun on jokin paikka jumissa, mutta urheilussa painotetaan loukkaantumisten ennaltaehkäisyä. Kovassa pelitahdissa ja tempossa on tärkeää, ettei pääse tulemaan isompia jumitiloja, jotka vaikuttavat suoritukseen kentällä. Pidetään kroppa hyvässä kunnossa ja tikissä tositoimiin, Leppinen jatkaa.

Pihkoluoman opit ja esimerkki motivoivat

Nelli Salonen on toisen polven hieroja, sillä hän seuraa isänsä viitoittamaa tietä. Salosen isällä on liigakokemusta hierojana lentopallon puolelta.

– Nämä harjoittelut ovat kokemuksena todella opettavaisia. Pääsemme näkemään minkälaista se arki täällä on. Käymme paljon läpi kiekkopuolen hierontaa, mutta opinnot mahdollistavat ihan minkä lajin urheilijoiden hierontaan tahansa, Salonen muistuttaa.

Työkenttä on tosiaan laaja. Löytyy niin ammattilaisia kuin niitä, jotka urheilevat kuin ammattilaiset, mutta eivät tee sitä työkseen. Toiset ovat joukkue- ja toiset yksilöurheilijoita. On lajeja, joissa on enemmän ja vähemmän kontaktia.

– Hierojan tulee osata ottaa jokainen urheilija yksilönä. Täytyy esimerkiksi muistaa, että jokainen on eri ikäinen ja eri vaiheessa uraansa. Hieronnan tuleekin olla aina yksilöllistä, jotta päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, Aleksi Leppinen korostaa.

Myös henkiset asiat nousevat esiin. Hieroja onkin toisinaan tietyllä tapaa ikään kuin psykologi, jolle on helppo puhua hieronnan yhteydessä sellaisia asioita, joita ei välttämättä muuten puhuttaisi.

– Hierojan täytyy osata lukea urheilijaa ja tämän ajatusmaailmaa. Toisinaan urheilijat kaipaavat keskustelukumppania, joka ymmärtää heidän kroppansa rasituksia. Heille tulee antaa tukea kaikilla mahdollisilla tavoilla ja varmistaa sitä kautta myös henkistä lepoa, Leppinen sanoo.

Tomi Pihkoluoman tie Tampereen Urheiluhierojakoulusta Suomen seuratuimpaan urheilulajiin toimii nykyisille opiskelijoille hyvänä lisämotivaattorina. ”Pikon” lisäksi samasta koulusta valmistuneita työskentelee HIFK:n, HPK:n, Ilveksen, JYP:n, KooKoon, Sportin ja Tapparan hierojina.

- Se kertoo meille siitä, mikä on mahdollista koulun jälkeen, kun tekee oman työnsä hyvin. Se on kuitenkin se juttu, joka puhuu aina puolestaan, Salonen muistuttaa.

Kiinnostaisiko sinua olla yksi tekijöistä osana menestystä? Kiinnostuitko urheiluhierojan ammatista? Katso lisää osoitteesta www.tu.fi ja hae mukaan!